“Hurmoksesta”
Uskonelämän voimakkaimmin ulospäinnäkyvää aikaa on uskoontulon jälkeinen hurmos, jonka kesto riippuu ainakin seurakuntayhteyden määrästä. Hurmoksessa pistetään usein vanha elämäntyyli uusiksi ja oikein “säteillään” uskoa ympäristöön. Tämä on toki hyvä asia, mutta kun hurmos haihtuu, mihin usko sitten perustuu? Valitettavan usein käy niin, että hurmoksen mukana tippuu pohja uskolta, ja ollaankin taas kiinni niissä asioissa, mistä hurmoksessa luovuttiin.
Uskovaisten tulisi käyttää “hurmosenergiansa” sanan lukemiseen ja tutkimiseen, niin että kun hurmos häviää, seistään tukevalla pohjalla, kun usko perustuu raamattuun. Jos ei tunne Jumalan sanaa ja ota sitä sydämeensä, eksyy nopeasti, mutta jos ottaa Jumalan käskyt tosissaan ja painaa ne sisimpäänsä, pysyy vahvalla kalliolla hurmoksen jälkeenkin. Siispä neuvoni kaikille hurmoksessa eläville: Lukekaa raamattua paljon, sikä vain niitä suosikkikohtia, vaan myös niitä vähän ahdistaviakin käskyjä ja tuomioita, sillä raamattu on muutakin kuin ilosanomaa.
